Miksi teemasta ”Tutista luopuminen” tulee hyvä kirja
Seikkailu, joka sopii lapselle
Tutti on ollut uskollinen lohtu nukkumaan mennessä, turvaistuimessa ja silloin, kun polvi on mennyt ruvella. Siksi siitä luopumisessa on vähemmän kyse itse tutista ja enemmän siitä, että lapsi löytää muita tapoja tuntea olonsa turvalliseksi. Kuvakirja antaa lapselle aikaa ajatella asiaa ennen kuin päivä koittaa, ja siinä lapsi saa itse päättää ja toteuttaa päätöksensä. Kun lapsi lukee itsestään sanomassa tutille hyvästit, huomaamassa että se onnistuu ja nukahtamassa silti levollisesti, tositilanne tuntuu vähemmän pelottavalta.
Hyvästit lapsen omalla tavalla
Perheet sanovat tutille hyvästit monella tavalla. Joku lähettää sen kirjeen mukana tuttikeijulle, joku vaihtaa sen asiaan, jota lapsi on pitkään toivonut. Joissakin paikoissa on tuttipuita, joihin lapset ripustavat tuttinsa nauhalla. Kirja voi seurata juuri teidän tapaanne: valmisteluja, itse hetkeä, ensimmäistä iltaa ilman tuttia ja seuraavaa aamua, kun lapsi herää ja huomaa, että yö sujui hyvin. Ikäväkin saa tuntua hetken, ilman että se valtaa kaiken.
Tutti teidän arjessanne
Mitä enemmän kirjassa on mukana teidän omaa tarinaanne, sitä vahvempi siitä tulee. Minkä värinen tutti on, ja onko sillä lempinimi? Missä sitä käytetään eniten – rattaissa, sohvalla vai vain öisin? Mikä pehmolelu tai uniriepu tulee sen tilalle, ja kuka yleensä istuu sängyn vieressä, kunnes lapsi nukahtaa? Jos olette valinneet päivän, sekin voi olla kirjassa. Isoveli tai isosisko, joka on jo luopunut tutista, voi kertoa, miten se häneltä sujui. Ja jos lapsella on tutille oma sana, kuten tuti tai jokin aivan itse keksitty, käyttäkää sitä.
Lukemista ennen ja jälkeen
Pienimmän ikävalinnan kirjassa sanoja on vähän, ja ne rauhoittavat melkein kuin pieni loru tutista, joka nukahtaa rasiaansa. 3–5-vuotiaan tarinassa on tilaa selkeälle päätökselle ja vähän enemmän tunteille, ja lapsi itse sanoo tärkeät sanat. Jos isoveli tai isosisko lukee kirjan ääneen, molemmat voivat tuntea itsensä isoiksi: toinen siksi, että on jo onnistunut, ja toinen siksi, että on matkalla siihen.
Kirjaa kannattaa lukea muutamana iltana etukäteen, jotta päivä ei tule yllätyksenä. Jälkeenpäin sen voi ottaa esiin todisteeksi, kun tuntuu vaikealta: katso, minä tein sen. Voitte jutella myös muista lohduttavista asioista, kuten laulusta, kädestä selän päällä tai ylimääräisestä halauksesta. Lisää tästä tunteesta löytyy teemasta itseluottamus.
Lapsesi on sankari
Täytät lapsen nimen, iän ja sen, mistä lapsi pitää, ja lataat valokuvan. Tarina, jonka aiheena on tutista luopuminen, kirjoitetaan juuri lapsellesi, ja kolmetoista kuvaa ja kansi piirretään valokuvan pohjalta valitsemallasi tyylillä. Sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat tai lemmikki voivat tulla mukaan, jopa viisi hahmoa. Jos haluat saada mukaan jotain, mikä on viime aikoina tapahtunut, matkan tai irronneen hampaan, kirjoita se, niin se punotaan mukaan.
E-kirjasta sidottuun kirjaan
E-kirja on valmis muutama minuutti maksun jälkeen, ja voit muokata tekstiä ja pyytää uusia kuvia. Sitten tilaat sen sidottuna A4-kirjana. Aloita kirjan teko tai lue lisää hinnoista. Haluatko nähdä valmiin kirjan ennen kuin päätät? Selaa esimerkkikirjojamme.
Näin tarina voi alkaa
Tänä iltana tutti on pienessä rasiassa yöpöydällä. Olet maalannut rasian itse keltaiseksi ja siihen punaisia pilkkuja. Pohjalle olet laittanut vanutupun, jotta tutti saa levätä pehmeästi. ”Oletko varma?” isä kysyy. Nyökkäät, vaikka vatsassa tuntuu vähän oudolta. Sammutatte lampun. On pimeää ja hiljaista, eikä suu oikein tiedä, mitä sen pitäisi tehdä. Halaat sen sijaan pupua tiukasti. Silloin kuulet rasiasta aivan pienen koputuksen. Kansi nousee raolleen, ja sen alta pilkistävät silmät, pienet kuin riisinjyvät. ”Hei”, joku kuiskaa. ”Minä kerään tutteja. Mutta ennen kuin otan tämän, minun täytyy tietää yksi asia. Kuka pitää sinulle seuraa tänä yönä, jos tutti ei pidä?” Mietit pitkään. Sitten nostat pupun hitaasti rasiaa kohti.






