Miksi teemasta ”Kellon oppiminen” tulee hyvä kirja
Seikkailu, joka sopii lapselle
Melkein jokaisen keittiön seinällä on kello, mutta harvoin kukaan selittää sitä kunnolla. ”Neljännestunnin päästä” ja ”puoli seitsemän” ovat vaikeita sanoja, kunnes ne liittyvät johonkin, mitä lapsi itse tekee. Kuvakirjassa aika voi saada muodon: aamiainen silloin, kun lyhyt viisari osoittaa seitsemää, tai bussin lähtö silloin, kun pitkä viisari osoittaa suoraan ylöspäin. Kun lapsi seuraa aikaa tarinassa, kellotaulu on jotain, jonka voi oppia ymmärtämään, eikä vain jotain, jota aikuiset vilkuilevat kiireisinä eteisessä.
Varttia vaille, puoli ja vartin yli
Kellosta kertova kirja voi seurata yhtä päivää tunti tunnilta: herätys seitsemältä, välipala kolmelta ja kylpyhetki, kun pitkä viisari on kiertänyt vielä yhden kokonaisen kierroksen. Kirja voi kertoa myös ajoissa ehtimisestä, kilpajuoksusta viisareita vastaan ennen kuin juna lähtee tai aurinko laskee. Kellonaikojen sanomisessa on omat mutkansa, ja nekin voivat löytää paikkansa tarinassa. Kun pitkä viisari osoittaa kolmosta, se tarkoittaa viittätoista minuuttia, ei kolmea. Ja puoli kolme tarkoittaa puolta tuntia ennen kolmea, ei sen jälkeen.
Teidän kodin kellonajat
Lapsen päivässä on jo omat tutut aikansa, joiden varaan kirja voi rakentua. Kirjoita mukaan, milloin tavallisesti heräätte, milloin päiväkodissa on välipala, milloin vanhempi tulee töistä kotiin ja moneltako lauantain elokuva alkaa. Jos kotona on erityinen kello, kuten seinällä käkikello, pöllönmuotoinen herätyskello tai lapsen lahjaksi saama rannekello, se voi näkyä kuvissa. Jos äskettäin on tapahtunut jotain aikaan liittyvää, vaikkapa melkein myöhästyitte junasta tai kaikki nukkuivat eräänä aamuna pommiin, siitä voi tulla kirjan alku.
Näin aika kuluu
0–2-vuotiaalle kello on ennen kaikkea ääni, tik ja tak, ja päivä jakautuu aamuun, ruokahetkiin ja yöhön. Nelivuotias voi alkaa erottaa lyhyen viisarin pitkästä ja ymmärtää sanoja kuten ennen ja jälkeen. 6–9-vuotiaalle sopii tarina, jossa minuuteilla on todella merkitystä ja jossa vartit ja puolet tunnit kuuluvat suunnitelmaan. Yli 10-vuotiaan kirjassa voidaan leikitellä aikavyöhykkeillä tai kellolla, joka kulkee itsepintaisesti takaperin.
Lukemisen jälkeen voitte tehdä oman kellon paperilautasesta ja kahdesta pahvisesta viisarista. Asettakaa viisarit näyttämään päivän seuraavaa tapahtumaa, esimerkiksi päivällisaikaa, ja anna lapsen ilmoittaa, kun keittiön kello näyttää samaa.
Lapsesi on sankari
Täytät lapsen nimen, iän ja sen, mistä lapsi pitää, ja lataat valokuvan. Tarina, jonka aiheena on kellon oppiminen, kirjoitetaan juuri lapsellesi, ja kolmetoista kuvaa ja kansi piirretään valokuvan pohjalta valitsemallasi tyylillä. Sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat tai lemmikki voivat tulla mukaan, jopa viisi hahmoa. Jos haluat saada mukaan jotain, mikä on viime aikoina tapahtunut, matkan tai irronneen hampaan, kirjoita se, niin se punotaan mukaan.
E-kirjasta sidottuun kirjaan
E-kirja on valmis muutama minuutti maksun jälkeen, ja voit muokata tekstiä ja pyytää uusia kuvia. Sitten tilaat sen sidottuna A4-kirjana. Aloita kirjan teko tai lue lisää hinnoista. Haluatko nähdä valmiin kirjan ennen kuin päätät? Selaa esimerkkikirjojamme.
Näin tarina voi alkaa
Vaarin vanha seinäkello on lakannut tikittämästä. Viisarit ovat pysähtyneet varttia vaille kolmeen, ja talossa on niin hiljaista, että kuulet jääkaapin hurinan. ”Se ei ole koskaan ennen pysähtynyt”, vaari sanoo ja raapii partaansa. Kiipeät jakkaralle ja kurkistat pienen lasiluukun taakse. Hammasrattaiden välissä istuu siniliivinen hiiri ja niiskuttaa. ”Olen hukannut avaimen”, se sanoo. ”Ilman sitä en voi vetää kelloa, ja jos kello ei käynnisty ennen päivällistä, koko päivä jää paikoilleen.” Katsot viisareita. Tiedät, että lyhyt näyttää tunnit ja pitkä minuutit. Se ei ole paljon, mutta enemmän kuin hiiri tietää. Hiiri pyyhkii nenänsä häntäänsä ja osoittaa seinän alareunassa olevaa reikää. ”Avain vieri tuonne. Sinä mahdut sinne, luulisin.”






