Miksi teemasta ”Jättiläiset” tulee hyvä kirja
Seikkailu, joka sopii lapselle
Lapset elävät joka päivä jättiläisten keskellä. Pöytä on korkea, aikuiset ylettävät ylimmälle hyllylle ja ovenkahvat ovat kaukana ylhäällä. Sadussa jättiläisistä asetelma kääntyy toisin päin: lapsi on pieni ja nopea, ja suuri osoittautuukin kömpelöksi, yksinäiseksi tai jotakin aivan pientä pelkääväksi. On sekä hauskaa että turvallista huomata, ettei koko ratkaise kaikkea. Lapsesi saa olla se, joka mahtuu sinne, minne jättiläinen ei ylety, ja joka ymmärtää, mitä jättiläinen oikeasti tarvitsee.
Suuri ja pieni samalla sivulla
Suuri osa jättiläissadun hauskuudesta syntyy kokoerosta. Lapsesi voi kulkea jättiläisen taskun läpi kuin luolassa, nukkua sen tohvelissa tai auttaa sitä pujottamaan langan neulaan, jota se ei näe. Ehkä jättiläinen on kadottanut sormuksensa, siemenen, jonka se lupasi istuttaa, tai hiiren, joka on sen ainoa ystävä. Lapsi löytää kadonneen, ja jättiläinen kantaa hänet kotiin olkapäällään, korkealla metsän yläpuolella. Tarinassa voi myös olla hiiriä pelkäävä jättiläinen tai sellainen, joka haluaisi ystävystyä kyläläisten kanssa mutta ei osaa koputtaa rikkomatta ovea.
Jättiläinen astuu teidän arkeenne
Jättiläisestä tulee hauskempi, kun se saapuu lapsen omaan maailmaan. Kerro, missä asutte – meren rannalla, kerrostalossa tai maaseudulla – niin jättiläinen voi astua juuri teidän kattonne yli. Mainitse lapsen lempileikki, ja ehkä jättiläinenkin haluaa mukaan, vaikka se ei millään mahdu hiekkalaatikkoon. Sisarus voi kuulla askeleet ensimmäisenä, ja pitkä vanhempi voi jopa saada jättiläiseltä itseltään jättiläisen nimen.
Alle kolmivuotiaalle tarina kertoo ennen kaikkea suuresta ja pienestä, tömähdyksistä ja hiljaisuudesta. Leikki-ikäiset pitävät jättiläisestä, joka näyttää pelottavalta mutta osoittautuu kiltiksi. Noin kuusivuotiaasta alkaen jättiläisellä voi olla ongelma, jonka ratkaisemiseen tarvitaan nokkeluutta ja yhteistyötä. Vanhemmille lapsille sopii tarina, jossa ei ole selvää, voiko kaikkiin jättiläisiin luottaa.
Jättiläisten heittämät kivet
Siellä täällä Suomen luonnossa lepää valtavia kiviä yksin pellon tai metsän keskellä. Ennen kerrottiin, että jättiläiset olivat heittäneet ne paikoilleen. Oikea selitys on melkein yhtä mahtava: jääkauden aikana mannerjää kuljetti kiviä mukanaan ja jätti ne jälkeensä sulaessaan. Niitä kutsutaan siirtolohkareiksi. Etsikää sellainen lähistöltä, asettukaa sen viereen ja miettikää, kuinka suuri jättiläisen pitäisi olla voidakseen heittää sen. Jotkin siirtolohkareet ovat taloa suurempia. Kysy lapselta myös, mitä jättiläinen söisi aamiaiseksi.
Lapsesi on sankari
Täytät lapsen nimen, iän ja sen, mistä lapsi pitää, ja lataat valokuvan. Tarina, jonka aiheena on jättiläiset, kirjoitetaan juuri lapsellesi, ja kolmetoista kuvaa ja kansi piirretään valokuvan pohjalta valitsemallasi tyylillä. Sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat tai lemmikki voivat tulla mukaan, jopa viisi hahmoa. Jos haluat saada mukaan jotain, mikä on viime aikoina tapahtunut, matkan tai irronneen hampaan, kirjoita se, niin se punotaan mukaan.
E-kirjasta sidottuun kirjaan
E-kirja on valmis muutama minuutti maksun jälkeen, ja voit muokata tekstiä ja pyytää uusia kuvia. Sitten tilaat sen sidottuna A4-kirjana. Aloita kirjan teko tai lue lisää hinnoista. Haluatko nähdä valmiin kirjan ennen kuin päätät? Selaa esimerkkikirjojamme.
Näin tarina voi alkaa
Maa jymähtää. Kerran, kahdesti. Kupit helisevät kaapissa. Juokset ikkunaan ja näet, että joku on kävellyt suoraan jalkapallokentän yli ja jättänyt jälkeensä suuria kuoppia. Suurimpaan on kertynyt vettä, ja siellä ui jo sorsa. Jäljet johtavat koulun takana olevalle mäelle. Seuraat niitä, keinujen ja suuren tammen ohi, kunnes kuulet äänen, joka kuulostaa itkevältä ukkoselta. Talon kokoisen kiven takana istuu jättiläinen polvet koukussa. Sen nenä on punainen, ja se pyyhkii silmiään purjeen kokoisella nenäliinalla. ”Minä kadotin sen”, se sanoo. ”Sen pienen. Kaikista tärkeimmän. Ja sormeni ovat aivan liian suuret etsimiseen.”














