Miksi teemasta ”Merenneidot” tulee hyvä kirja
Seikkailu, joka sopii lapselle
Merenneito elää kahden maailman välissä, ja juuri se tekee hänestä niin kiehtovan. Hän pystyy hengittämään veden alla, mutta kaipaa joskus kuivalle maalle. Lapselle, joka rakastaa polskimista, kivien sukeltamista tai laiturilla makaamista ja veteen kurkistelua, meri on jo valmiiksi täynnä salaisuuksia. Merenneitosadussa lapsesi saa pyrstön tai ainakin kyvyn hengittää pinnan alla ja sukeltaa paikkoihin, joissa kukaan ei ole ennen käynyt. Siellä on laulavia simpukoita, puhuvia kaloja ja meri, joka tarvitsee jonkun pitämään siitä huolta.
Seikkailuja pinnan alla
Merenneidoista kertovassa kirjassa lapsesi voi etsiä helmeä, joka on vierinyt syvänmeren hautaan, irrottaa koralleihin takertuneen vanhan kalaverkon tai saada kutsun konserttiin, jossa valaat laulavat bassoa. Ehkä jonkun täytyy uida pintaan viemään viesti maalla asuville ihmisille, ja vain lapsesi kuuluu molempiin maailmoihin. Tai nuori merenneito kaipaa nähdä maan edes kerran ja tarvitsee jonkun näyttämään tien rantaan. Kirjassa voi olla merenneitoja, merenmiehiä tai molempia.
Aloittakaa tutulta rannalta
Jos teillä on ranta, jonne palaatte aina uudelleen, järvi lomapaikkanne lähellä tai uimahalli, jossa lapsesi oppi kellumaan, tarina voi alkaa sieltä. Kerro kylpyammeen muovivalaasta, ikkunalaudalla olevista simpukankuorista tai siitä kerrasta, kun näitte meduusan. Jos lapsesi on juuri oppinut uimaan, senkin voi punoa mukaan tarinaan. Pikkuveljestä voi tulla hylkeenpoikanen, ja mummo, joka menee aina ensimmäisenä uimaan, voi tietää, missä meren portti on. Jos lapsesi kerää rannalta kiviä, yksi niistä saattaakin olla taikakivi.
Pienimmille riittävät kuplat, sininen vesi ja kala, joka sanoo hei. Leikki-ikäiset seuraavat mielellään merenneitoa tämän kotilinnaan katsomaan, miten hän asuu. Kuusivuotiaat ja sitä vanhemmat pystyvät seuraamaan tarinaa, jossa meri on vaarassa ja lapsen on keksittävä, miten auttaa. Isommat lapset voivat pohtia, voiko kuulua kahteen paikkaan yhtä aikaa.
Isä, joka kantaa munia
Oikea merenpohjakin on täynnä ihmeitä. Merihevosilla isä kantaa munia vatsassaan olevassa pussissa, kunnes poikaset ovat valmiita uimaan ulos. Käykää kuvat lukemisen jälkeen uudelleen läpi ja lajitelkaa otukset: mitä niistä voisi tavata oikeassa meressä ja mitkä ovat olemassa vain sadussa? Voitte myös tehdä peitosta merenneidon pyrstön ja uida olohuoneen lattian poikki. Jos lapsesi haluaa jatkaa pinnanalaiseen maailmaan tutustumista ilman taikuutta, lukekaa lisää aiheesta elämä meren pinnan alla.
Lapsesi on sankari
Täytät lapsen nimen, iän ja sen, mistä lapsi pitää, ja lataat valokuvan. Tarina, jonka aiheena on merenneidot, kirjoitetaan juuri lapsellesi, ja kolmetoista kuvaa ja kansi piirretään valokuvan pohjalta valitsemallasi tyylillä. Sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat tai lemmikki voivat tulla mukaan, jopa viisi hahmoa. Jos haluat saada mukaan jotain, mikä on viime aikoina tapahtunut, matkan tai irronneen hampaan, kirjoita se, niin se punotaan mukaan.
E-kirjasta sidottuun kirjaan
E-kirja on valmis muutama minuutti maksun jälkeen, ja voit muokata tekstiä ja pyytää uusia kuvia. Sitten tilaat sen sidottuna A4-kirjana. Aloita kirjan teko tai lue lisää hinnoista. Haluatko nähdä valmiin kirjan ennen kuin päätät? Selaa esimerkkikirjojamme.
Näin tarina voi alkaa
Vesi tuntuu kylmältä ensimmäisten askelten ajan, mutta sitten ei enää lainkaan. Olet kahlannut rannasta niin pitkälle, että vesi yltää leukaasi. Kun suljet silmät ja kastat pääsi, tapahtuu jotain outoa. Pystyt hengittämään. Kurkkua kutittaa ja suussa maistuu suola, mutta ilmaa tulee koko ajan. Avaat silmät. Auringonvalo piirtää raitoja allasi olevaan hiekkaan, ja rapu kurkistaa sinua pienillä varsisil millään. Kauempana, siellä missä vesi muuttuu tummansiniseksi, jokin välähtää. Se on vihreänhopeinen pyrstö, joka heilahtaa kerran ja katoaa. Sitten näkyviin ilmestyvät kasvot ja hiukset, jotka leijuvat joka suuntaan. ”Siinähän sinä olet”, hän sanoo ja hymyilee. ”Simpukka kertoi, että tulet, kun aurinko on matalalla. Meillä on paljon tehtävää ennen pimeää.”














