Miksi teemasta ”Junamatka” tulee hyvä kirja
Seikkailu, joka sopii lapselle
Junamatkalla matkan kulkua voi katsella. Lapsi istuu ikkunan ääressä, kun kaupungit, lehmät, järvet ja metsät lipuvat ohi, kuulee konduktöörin tulevan vaunua pitkin ja tuntee lattian keinuvan kaarteissa. Junassa on ravintolavaunu, taitettava pöytä, liikkuva vessa ja lippu, joka pitää näyttää. Junamatkasta kertova kirja tavoittaa tunteen siitä, että ollaan matkalla jonnekin. Se sopii yhtä hyvin pitkän sukulaisvierailun alla kuin lapselle, joka yksinkertaisesti rakastaa junia ja haluaa tietää niistä kaiken.
Laiturilta pääteasemalle
Kirjan juna voi sujahtaa pitkään tunneliin, jossa ikkuna muuttuu peiliksi ja lapsi näkee itsensä pimeässä. Ravintolavaunussa voidaan juoda kaakaota kupista, joka liukuu edestakaisin pöydällä. Lapsi voi tavata kanssamatkustajan, jolla on koira laukussa tai viulu kotelossa. Pieneltä asemalta kyytiin saattaa nousta jotakin aivan odottamatonta. Ja kun pääsette perille, joku vilkuttaa laiturilla. Lapsi voi huomata myös sellaista, mikä aikuisilta jää näkemättä: hetken matkaa junan kanssa kilpaa juoksevan hevosen tai talon, joka on maalattu täsmälleen samanväriseksi kuin teidän kotinne.
Matka itsessään on tarina. Ei haittaa, vaikka pääteasemalla ei tapahtuisi mitään erityistä – matka sinne on tärkein.
Minne te matkustatte?
Kirjoita mukaan matkan määränpää: tapaamaan mummoa ja pappaa toiselle paikkakunnalle, tuntureille tai rannikolle. Jos olette matkustaneet yöjunalla, kirjassa voidaan näyttää makuuhytti ja kapeat tikkaat ylävuoteeseen. Kerro, ketkä matkustavat, mitä eväskassissa on ja mikä pehmolelu tarvitsee oman lipun. Jos lapsella on suosikkiosuus, vaikkapa kohta, jossa juna kulkee aivan meren vieressä, siitä voi tulla kuva kirjaan.
Junaleikki jatkuu kirjan jälkeen
Äänet kannattelevat tarinaa kaikkein pienimmille: puh, puh, kolinaa, kilahdus, perillä ollaan. Kun valitset iäksi 3–5 vuotta, sopii tarinaan yksi matka kotoa perille, kaikki oikeassa järjestyksessä. Koulun aloittaneet lapset voivat saada ratkaistavakseen viimeisen vaunun arvoituksen. Kymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat voivat seurata matkaa halki yön, kun asemat vaihtuvat ja jännitys kasvaa.
Asetelkaa lukemisen jälkeen keittiön tuolit jonoon, tehkää paperista liput ja antakaa lapsen olla konduktööri. Puhukaa siitä, mistä juna saa voimansa. Monet junat saavat sähkönsä radan yläpuolella kulkevasta johdosta, ja katolla olevaa johtoon koskettavaa vartta kutsutaan virroittimeksi.
Lapsesi on sankari
Täytät lapsen nimen, iän ja sen, mistä lapsi pitää, ja lataat valokuvan. Tarina, jonka aiheena on junamatka, kirjoitetaan juuri lapsellesi, ja kolmetoista kuvaa ja kansi piirretään valokuvan pohjalta valitsemallasi tyylillä. Sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat tai lemmikki voivat tulla mukaan, jopa viisi hahmoa. Jos haluat saada mukaan jotain, mikä on viime aikoina tapahtunut, matkan tai irronneen hampaan, kirjoita se, niin se punotaan mukaan.
E-kirjasta sidottuun kirjaan
E-kirja on valmis muutama minuutti maksun jälkeen, ja voit muokata tekstiä ja pyytää uusia kuvia. Sitten tilaat sen sidottuna A4-kirjana. Aloita kirjan teko tai lue lisää hinnoista. Haluatko nähdä valmiin kirjan ennen kuin päätät? Selaa esimerkkikirjojamme.
Näin tarina voi alkaa
Laituri on täynnä ihmisiä ja matkalaukkuja, joiden pyörät kolisevat laattojen päällä. Korkealla roikkuu taulu, jonka keltaiset kirjaimet vaihtuvat vähän väliä. ”Tuolla”, äiti sanoo ja osoittaa. ”Raide neljä.” Juna lipuu hitaasti paikalle, pitkänä kuin käärme, ja pysähtyy syvään huokaisten. Ovet avautuvat. Löydätte paikkanne, ja sinä saat istua ikkunan ääressä pienen taittopöydän vieressä. Asettelet piirustuslehtiön, kynät ja keksipaketin riviin. Juna nytkähtää liikkeelle, ensin hitaasti talojen ohi ja sitten yhä nopeammin. Kun konduktööri tulee tarkastamaan liput, hän kumartuu puoleesi ja kuiskaa: ”Tiesithän, että tässä junassa on vaunu, jota ei ole merkitty yhteenkään karttaan? Se aivan viimeinen. Sinne pääsee vain oikealla lipulla.” Hän iskee silmää ja laskee pöydällesi kullanvärisen lipun.














