Aarrejahti syvällä meressä🐙

Tarina alkaa kirkkaassa, lämpimässä vedessä, jossa merikilpikonna odottaa. Sitten sukelletaan sivu sivulta syvemmälle. Ensin kuljetaan koralliriutan läpi, jossa kaikenväriset kalat uivat ohi kuin pienet loistavat ikkunat. Sitten matka jatkuu virtauksessa keinuvan meriheinäniityn yli. Kilpikonnan täytyy välillä nousta pintaan hengittämään, ja lapsi saa odottaa hetken kiven luona ja katsella ympärilleen.

Uponneen laivan luona asuu mustekala. Se on niin ujo, että vaihtaa väriä ja piiloutuu vanhaan ruukkuun aina, kun joku lähestyy. Mustekala on nähnyt arkun, mutta ei uskalla kertoa, missä se on. Arkun kanteen kaiverretun arvoituksen voi ratkaista vain lapsen omilla tiedoilla, emmekä paljasta vastausta tässä.

Idea sopii lapselle, joka viihtyy kylvyssä kaikkein pisimpään, on snorklannut lomalla tai jaksaisi katsella akvaariota vaikka kuinka kauan. Se sopii myös lapselle, josta meri on vähän pelottava, sillä kilpikonna on rauhallinen opas koko sukelluksen ajan.

Kolmivuotiaalle riittää ihmeteltävää väreissä, kaloissa ja ystävällisessä kilpikonnassa, joka pyytää seuraamaan. Kahdeksanvuotias voi pitää mielessään mustekalan antamat vihjeet, tutkia laivan huoneita ja yrittää ratkaista arvoituksen ennen sivun kääntämistä.

Sisarus voi lähteä sukelluskaveriksi, ja perheen koira voi uida mukana kuin utelias hylje. Jos lapsella on oma sukellusmaski, räpylät tai lempiuima-asu, kuvaile niitä, niin ne pääsevät mukaan kuviin. Jos olette hiljattain käyneet rannalla, sukellus voi alkaa juuri sieltä.

Lukemisen jälkeen voitte pohtia, mitä itse laittaisitte arkkuun, jonka joku löytäisi sadan vuoden päästä. Pakatkaa laatikkoon piirustus ja kirje ja piilottakaa se kaapin perälle. Jutelkaa myös siitä, miksi kilpikonnan täytyy nousta pintaan: se hengittää ilmaa aivan kuten tekin.