Leijonan oma tarina
Kaikki alkaa sanoista: ”En osaa.” Lapsen vieressä kulkeva leijona on itsekin sanonut ne monet kerrat. Se kertoo ajasta, jolloin oli vielä pieni leijonanpentu eikä uskaltanut karjua, vaikka kaikki muut osasivat.
Sitten lapsi lähtee leijonan kanssa savannille, askel kerrallaan. Ensin vastaan tulee pieniä haasteita: tukin päällä tasapainoilua ja tervehtiminen kirahville, joka on paljon kuviteltua korkeampi. Sitten tulee isompi haaste: hyppy puron yli, joka näyttää aivan liian leveältä. Hyppääkö lapsi, ja mitä leijona oikeastaan halusi näyttää? Se selviää kirjasta.
Kun pieni ääni sanoo ei
Idea sopii lapselle, joka epäröi uuden asian edessä, oli se sitten uimakoulu, esiintyminen, korkealle kiipeäminen tai viittaaminen luokassa. Tarinasta voi löytää itsensä myös lapsi, joka sanoo, ettei osaa, ennen kuin on edes yrittänyt. Häntä voi lohduttaa tieto, että vahvinkin leijona oli kerran epävarma.
Kolmevuotias voi nauttia leijonan karjunnasta, savannin eläimistä ja pienistä edistysaskelista. Kahdeksanvuotias voi tunnistaa pienen äänen, joka sanoo ei, ja huomata, miten sille voi vastata.
Mitä lapsi harjoittelee juuri nyt?
Kerro, mikä lapsesta tuntuu juuri nyt vaikealta: uimahallin ponnahduslaudalta hyppääminen, muualla yöpyminen tai pianonsoitto muiden kuullen. Siitä voi tulla tarinan lopun hyppy. Sisarus voi kannustaa vieressä, ja sängyssä asuva pehmoleijona voi päästä kirjan leijonaksi. Mukaan voi tulla myös isovanhempi tai valmentaja, joka uskoo lapseen.
Lukemisen jälkeen voitte vuorotellen kertoa jostakin, mitä olette viime aikoina uskaltaneet tehdä. Pienetkin asiat lasketaan. Piirtäkää portaat ja kirjoittakaa jokaiselle askelmalle asia, jota lapsi haluaisi kokeilla. Merkitkää ne tehdyiksi yksi kerrallaan. Lisää tarinoita itseensä uskomisesta löytyy itseluottamuksen teemasta.









