Anna lapsen keksiä satu: näin luotte tarinoita yhdessä

Kun lapsi keksii omia satuja, hän harjoittelee taitoja, joista on myöhemmin hyötyä lukemisessa ja kirjoittamisessa: tapahtumien yhdistämistä, asioiden merkityksen selittämistä ja sanojen valintaa. Et tarvitse valmisteluja – riittää, että kuuntelet ja kirjoitat. Näin pääsette alkuun noin kolmevuotiaan kanssa, tätä tutkimus kertoo ja näin sadusta voi lopulta tulla oikea kirja.

Miksi satuhetkeen kannattaa varata vartti

Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa seurattiin 32 lasta viisivuotiaista kahdeksanvuotiaiksi. Ne viisivuotiaat, jotka kertoivat saduissaan tapahtumien lisäksi myös sen, miksi jokin asia oli tärkeä, ymmärsivät tekstejä paremmin kahdeksanvuotiaina. Lapset, jotka hahmottivat parhaiten tarinan rakenteen, kirjoittivat itse parempia tarinoita kolme vuotta myöhemmin (Griffin ym., 2004).

Katsauksessa 40 tutkimukseen havaittiin, että kertomisen harjoittelu auttaa lapsia. Parhaiten toimineissa tavoissa oli yhteisiä piirteitä: tarinan rakenteesta keskusteltiin, kuvat ja sanat auttoivat muistamaan ja lapset saivat kertoa monta kertaa (Pico ym., 2021).

Kertominen ei ole tärkeää vain koulussa. Sitä arvostetaan myös varhaiskasvatuksessa: esimerkiksi Ruotsin varhaiskasvatuksen opetussuunnitelmassa lapsia rohkaistaan leikkimään sanoilla, kertomaan, ilmaisemaan ajatuksiaan ja luomaan eri tavoin. Kotona ei tarvita suunnitelmaa. Riittää, että joku kysyy, kuuntelee ja kirjoittaa muistiin.

Mitä lapset osaavat eri ikäisinä

Puheterapeutit kuvaavat kertomisen kehitystä usein vaiheittain. Noin 2–3-vuotias luettelee asioita, joita tapahtuu peräkkäin. 3–4-vuotiaan kertomuksessa tapahtumat liittyvät jo toisiinsa, mutta varsinaista juonta ei välttämättä vielä ole. 4–5-vuotiaana tapahtumat asettuvat järjestykseen, ja noin 5–7-vuotiaana tarinaan alkaa tulla ongelma ja ratkaisu (NHS, Applebeen mukaan).

Vaiheet antavat suuntaa, eivät tarkkaa aikataulua. Tärkeintä on kohdata lapsi siinä vaiheessa, jossa hän on: kolmevuotias voi tarvita kysymyksiä tarinan jatkamiseksi, kun taas seitsemänvuotias voi kaivata apua alun, keskikohdan ja lopun rakentamiseen.

3–4-vuotias: kertokaa siitä, mitä tapahtui

Aloittakaa lapselle tutusta asiasta. Pyydä häntä kertomaan päiväkotipäivästä, yhdessä lukemastanne sadusta tai äsken piirtämästään kuvasta. Kysy mieluummin mitä sitten tapahtui? kuin mikä oli hauskinta. Toista lapsen omat sanat ennen kuin kysyt lisää.

Sama toimii lukiessa. Pysähtykää ja anna lapsen kertoa, mitä kuvassa tapahtuu. Vaihtakaa sitten rooleja niin, että lapsi kertoo ja sinä kyselet. Tätä kutsutaan dialogiseksi lukemiseksi, ja sen on havaittu rikastuttavan lasten kieltä (What Works Clearinghouse).

Göteborgin yliopiston tutkijat kuvasivat, miten 3–5-vuotiaat kertoivat satuja uudelleen. Lapset mukauttivat kertomustaan kuulijan mukaan, säilyttivät sen rakenteen ja käyttivät ääniä ja eleitä. Taitoa on siis jo varhain, mutta lapsi tarvitsee tilaa kertoa ja aikuisen, joka ottaa kertomisen vakavasti (Göteborgin yliopisto).

5–6-vuotias: lapsi kertoo, sinä kirjoitat

Noin viisivuotiaana moni lapsi osaa keksiä kokonaisen sadun, muttei vielä kirjoittaa sitä itse. Tässä sinä voit auttaa. Opettaja ja kirjailija Vivian Paley antoi lasten sanella tarinansa sana sanalta ja kirjoitti ne muistiin. Myöhemmin samana päivänä lapset esittivät sadut lattiaan teipillä merkityllä näyttämöllä, ja jokainen kertoja sai valita oman roolinsa. Ruotsin opetushallitus kuvaa menetelmää varhaiskasvatuksen materiaalissaan.

Muutamalla asialla on suuri merkitys. Kirjoita juuri se, mitä lapsi sanoo, korjailematta. Lue jokainen lause ääneen ennen kuin lapsi jatkaa. Kysy epäselvistä kohdista, esimerkiksi siitä, kuka puhuu, mutta älä ehdota, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lukekaa lopuksi koko satu ääneen, mielellään jollekin toisellekin.

Jos kotona puhutaan useampaa kieltä, sadun voi kirjoittaa sillä kielellä, jolla lapsi sen kertoo. Tarina on lapsen oma, ja sanat löytyvät helpoimmin kielellä, jolla hänen on luontevinta kertoa.

7–9-vuotias: alku, tapahtumat ja loppu

Alakoulun ensimmäisillä luokilla lapset harjoittelevat kertomuksen rakentamista alun, tapahtumien ja lopun avulla sekä henkilöhahmon kuvailemista. He tekevät myös tekstejä, joissa sanat ja kuvat kuuluvat yhteen. Samankaltaisia taitoja opetetaan monissa maissa, myös Ruotsin peruskoulun ruotsin kielen opetussuunnitelman mukaan.

Kotona tästä voi tehdä leikin. Piirtäkää ensin sankari ja päättäkää, mikä hänen nimensä on, missä hän on hyvä ja mitä hän pelkää. Pelosta syntyy usein sadun ongelma. Antakaa sankarin yrittää ratkaista ongelma kolme kertaa: kaksi yritystä epäonnistuu ja yksi onnistuu. Se on vanha tarinankerronnan keino, joka antaa sadulle keskikohdan. Meidän satupohjamme noudattaa juuri tätä järjestystä.

Välineitä sadun aloittamiseen

Ensimmäinen lause on usein vaikein. Sana- tai kuvanopat antavat valmiin lähtökohdan: kuka, missä ja mitä tapahtuu. Voitte tulostaa ja leikata satunoppamme tai heittää niitä suoraan sivulla.

Monen lapsen on helpompi kertoa, jos hän saa ensin piirtää. Piirroksesta voi osoittaa asioita, ja sankari saa ulkonäön ennen tarinaansa. Jos lapsi kaipaa apua alkuun, sivultamme löytyy helppoja hahmoja, joita voi piirtää vaihe vaiheelta.

Satukivet toimivat samaan tapaan. Niihin piirretään kuhunkin yksi kuva, ja lapsi nostaa kiven kerrallaan jatkaessaan tarinaa. Näitä välineitä ei ole tutkittu jokaista erikseen, mutta ne tarjoavat tutkimuskatsauksissa hyödyllisiksi todettuja asioita: kuvia kertomisen tueksi ja selkeän järjestyksen.

Tältä se voi kuulostaa

Näin satu voisi alkaa, kun viisivuotias ja aikuinen heittävät satunoppia: kuussa oleva robotti löytää salaisen kartan.

– Mikä robotin nimi on?

– Blinka. Se vilkkuu, kun se ajattelee.

– Mitä kartassa on?

– Rasti. Kraatterin vieressä.

– Mitä siellä sinun mielestäsi on?

– Jäätelö, joka ei koskaan sula, koska kuussa on niin kylmä.

– Mitä tapahtuu, kun Blinka menee sinne?

Aikuinen ei ole keksinyt mitään. Hän on kysynyt, toistanut lapsen sanat ja kirjoittanut ne muistiin. Satu on lapsen oma, ja siinä on jo sankari, tapahtumapaikka, tavoite ja mahdollisuus siihen, että jokin menee pieleen.

Kun satu on valmis

Lukekaa satu ääneen samana iltana ja uudelleen seuraavana päivänä. Oman sadun keksinyt lapsi haluaa usein kuulla sen monta kertaa ja lisää siihen uusia yksityiskohtia joka kerta. Esittäkää satu, lukekaa se mummolle puhelimessa tai kiinnittäkää piirros jääkaapin oveen.

Jos haluatte säilyttää sadun, siitä voi tehdä kirjan. Personoituja lastenkirjoja koskevan tutkimuksen mukaan lapset oppivat uusia sanoja paremmin kirjan niissä kohdissa, jotka kertovat heistä itsestään, ja puhuvat tällaisista kirjoista enemmän (Kucirkova ym., 2014). Sama tutkija muistuttaa, että lapsesta kertovan kirjan pitäisi avata uusia ajatuksia eikä vain heijastaa sitä, mitä lapsi jo tietää (The Psychologist, 2015). Lapsen itse keksimä satu voi tehdä molemmat: se on hänen omansa ja vie hänet paikkaan, jossa hän ei ole koskaan käynyt.

Jos haluatte tänä iltana lukea valmiin sadun, sivuiltamme löytyy lasten satuja ääneen luettavaksi. Voit myös lukea lisää siitä, miksi ääneen lukeminen on tärkeää.

Haluatko nähdä valmiin kirjan ennen kuin päätät? Selaa esimerkkikirjojamme.